Passivointi-sanaa käytetään monissa yhteyksissä synonyymina koko sinkitysprosessille. Todellisuudessa passivointi tarkoittaa kuitenkin pintametallin päälle tehtävää ohutta kromaattikerrosta, jonka merkitys tuotteen korroosionkestolle on äärettömän tärkeä.
Pintakäsitellyn tuotteen korroosionkestoon ei vaikuta ainoastaan päällystemetallin vahvuus vaan myös pintametallia suojaava kerros. Passivoinnilla tuotteen korroosionkesto voidaan moninkertaistaa.
– Monesti erehdytään uskomaan, että optimaalinen korroosionkesto saavutetaan pintametallikerrosta kasvattamalla. Tällöin ei oteta huomioon sitä, että sinkin tehtävänä on suojella tuotteen perusmetallia korroosiolta eli uhrautua perusmetallin puolesta, muistuttaa LSP:n toimitusjohtaja Tuomas Heikkilä.
Sen vuoksi sinkkikerros alkaa korroosion vaikutuksesta hapettua ja muuttua valkoiseksi – eli siihen muodostuu valkoruosteeksi kutsuttu kerrostuma.
– Passivointikerroksella suojataan sinkkikerrosta valkoruosteen syntymiseltä – korroosiolta. Korroosionkestoa voidaan entisestään parantaa passivoinnin päälle tehtävillä sealer- tai top coat -käsittelyillä. Niihin saadaan myös erilaisia lisäominaisuuksia, kuten kitkakertoimen hallinta tai uv-suoja, Heikkilä kertoo.
Passivointia ei kannatta jättää tekemättä
Tähän saakka LSP on teetättänyt ulkopuolisella testaajalla suolasumutestejä selvittääkseen tapauskohtaisesti optimaalisimman pinnoitteiden yhdistelmän. Jatkossa testejä pystytään toteuttamaan myös LSP:n omiin tiloihin hankitussa suolasumukaapissa.
– Suolasumukaapissa saadaan vakioiduissa olosuhteissa testattua erilaisten vaihtoehtojen korroosionkestoa. Nämä auttavat asiakkaitamme valitsemaan, mikä on juuri heidän tarpeisiinsa sopivin pinnoiteyhdistelmä.
Heikkilän mukaan testitulokset auttavat myös hahmottamaan sen, ettei passivointia voi korvata kasvattamalla pintametallin määrää.
– Etenkin kun päällystetään tuotetta, jonka on tarkoitus näyttää hyvältä, on passivoinnin merkitys korvaamaton. Sitä ei voi ohittaa vain lisäämällä pintametallin määrää. Pintametalli suojaa toki itse tuotetta ruosteelta, mutta ilman passivointia tuotteen pintaan helposti muodostuva valkoruoste ei ole kaunista.
Teoriassa sinkitys on siis mahdollista tehdä ilman passivointia, mutta käytännössä passivointi tehdään aina.
– On hyvä muistaa, että tuote on juuri niin hyvä kuin sen heikoin kohta: metallipinnoitteen kerrosvahvuudessa on eroja tuotteen eri kohdissa. Korroosionkesto ei kasva samassa suhteessa kerrosvahvuuden kasvun kanssa, sillä joihinkin kohtiin ei yksinkertaisesti saada paksumpaa pintametallikerrosta. Tällöin passivoinnin merkitys on ratkaiseva.
Kolmenarvoinen kromi korvasi kuudenarvoisen kromin
Yleisimmistä passivoinneista käytetään nimiä sini-, kelta- ja mustapassivointi. Väreihin viittaavat nimet ovat peräisin ajalta, jolloin passivointiin käytettiin vielä kuudenarvosta kromia: tuolloin kromin määrän kasvaessa pinnan väri muuttui.
Vuonna 2006 voimaan astuneella Euroopan unionin ROHS-direktiivillä alettiin rajoittaa kuudenarvoisen kromin käyttöä, joten nykyään passivoinnit tehdään kolmenarvoisella kromilla.
Kaikilla kolmella passivoinnilla saavutetaan suurin piirtein samanlainen korroosionkesto. Näiden kolmen lisäksi on olemassa niin sanottuja erikoispassivointeja – esimerkiksi nanopartikkelipassivointeja, kuten Lanthane TR-175.
