Skip to main content

Vastuullisuus – siinäpä vasta lukuisin eri sävyin maalattu käsite. Keskustelu metallin pintakäsittelyn ympäristövastuusta synnyttää helposti alaa syyllistäviä reaktioita. Tässä artikkelissa esitämme oman näkemyksemme siitä, miksi asia ei ole niin mustavalkoinen. Kerromme myös konkreettisista kehitystoimenpiteistämme kemikaalien pitoisuuksien sekä energiankulutuksemme pienentämiseksi.

On tunnistettava pintakäsittelyn merkitys, ennen kuin voi hahmottaa sen kokonaisvaikutuksen ympäristöön. Pintakäsittely parantaa tuotteen korroosionkestoa ja siten pidentää sen elinkaarta. Jos pintakäsittelyä ei tehtäisi, metallit ruostuisivat käyttökelvottomiksi ennen aikojaan ja raaka-aineita sekä energiaa käytettäisiin aina uudestaan pilaantuneiden tuotteiden korvaamiseen uusilla tuotteilla. Pintakäsittelyn ansiosta vältytään louhimasta turhaan lisää raaka-aineita sekä jalostamasta niitä energiaintensiivisissä prosesseissa uusiksi tuotteiksi.

On selvää, että toteuttaakseen tehtävänsä pintakäsittelyala tarvitsee materiaaleja sekä energiaa ja jättää siten myös oman jälkensä luontoon, koska mitään ei synny tyhjästä. Alamme ei ole ympäristövaikutuksiltaan täysin synnitön, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alallamme olisi tehty vastuullisia valintoja ja panostuksia ympäristön puolesta. Pintakäsittelyala on muiden teollisuudenalojen tavoin kehittänyt toimintaansa vuosi vuodelta vastuullisemmaksi sekä pyrkinyt aiempaa parempaan resurssitehokkuuteen ja pienempiin päästöihin.

Kemikaalilainsäädännön tiukat puitteet

Suomessa jo laki asettaa kansainvälisessä vertailussa vastuullisesti edukseen erottuvat puitteet toimialallemme. Maamme kemikaalien turvallisuuslainsäädäntö takaa sen, että kemikaalien käyttöä säännellään ja valvotaan tarkasti. Alan toimijoilla on oltava erilliset luvat kemikaalien säilöntään ja käsittelyyn, ja niiden seurantavaatimukset ovat tiukat. Lainsäädäntö on velvoittavaa – ei ohjaavaa, joten yritysten on noudatettava sitä – halusivat tai eivät.

Me LSP:llä olemme tehneet päämäärätietoista kehitystyötä vastataksemme kemikaaleja koskevan lainsäädännön vaatimuksiin. Esimerkiksi nikkelin pitoisuusraja on 0,5 milligrammaa litrassa, ja me olemme päässeet jo 0,22 milligrammaan. Pitoisuusrajat ovat kovat, eikä niiden saavuttaminen ole itsestäänselvyys, joten ne varmistavat, ettei alallamme voi toimia ilman vastuullista päätöksentekoa ja aitoa ammattitaitoa. Pitoisuuksien optimointi asetettujen rajojen puitteisiin ja vielä reilusti niiden alapuolelle ei ole yksinkertainen tai nopea prosessi, ja se on vaatinut meiltä määrätietoisia panostuksia niin koneisiin kuin osaamisen täydentämiseenkin.

Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan Suomen vesistöissä useimpien aineiden pitoisuudet alittavat niille asetetut pitoisuusrajat. Esimerkiksi nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet ylittyivät vain 40:ssä tutkimuksen 6 875 vesimuodostumasta eli alle 0,6 prosentissa Suomen vesistöjä. Työn tavoitteiden täyttämiseksi ja tulosten ylläpitämiseksi on kuitenkin jatkuttava, nimittäin tiukasta kemikaalilainsäädännöstä ja merkittävistä edistysaskeleistakin huolimatta Suomen järvien, jokien ja rannikkovesien kemiallinen tila ei Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan ole parantunut.

Olemme myös kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, millaisia materiaaleja käytämme. Esimerkkinä tästä kehitystyöstämme mainittakoon, että olemme ekologisista ja eettisistä syistä siirtyneet sinkkinikkelilinjallamme täysin kobolttivapaisiin passivointeihin. Kun tämä muutos tapahtui neljä vuotta sitten, olimme ensimmäinen pintakäsittelylaitos Suomessa, joka käytti kobolttivapaita passivointeja.

Panostuksia energiatehokkuuteen

Kemikaalien lisäksi alaamme on helppo syyttää suhteellisen suuresta energiantarpeesta. Energiakriisin riepotellessa Eurooppaa teollisuuden energiankulutus oikeutetusti kiukuttaa yksittäistä kuluttajaa, joka jättää lauantaisaunan lämmittämättä tai laskee huonelämpötilaansa asteen tai kaksi.

Meillä energiankäytön tehokkuuteen on satsattu hyödyntämällä hukkalämpöä sekä optimoimalla työkoneidemme käyttövuoroja pelkkien päivävuorojen sijaan kolmivuorotyöhön, jolloin koneiden uudelleenkäynnistykseen ei tarvita joka päivä uudelleen valtavaa määrää energiaa vaan tauot voidaan ajoittaa esimerkiksi loppuviikkoon. Olemme myös vähentäneet tuottamamme jätteen määrää ja panostaneet syntyvien jätteiden vastuulliseen lajitteluun.

Lisäksi kannustamme asiakkaitamme mukaamme optimoimaan kuljetuksiemme polttoaineen kulutusta. Pienten erien jatkuva tilaaminen kuluttaa polttoainetta enemmän kuin tilausten keskittäminen siten, että tilataan kerralla isompia eriä – toki varastotilan puitteissa ja materiaalihukkaa välttäen.